Mustasaaren historiaa

Mustasaari, mies ja koira rantakallioilla - kuvassa saattaa olla itse arkkitehti Granholm.

Kuvaaja: Rosenbröijer A. E., valokuvaaja 1890 n, lähde: helsinkikuvia.fi

‍

Lauttasaaren laitumia

Mustasaari on vanha maanviljelys- ja laidunsaari. Arkkitehti Florentin Granholm hankki Mustasaaren omistukseensa vuonna 1884 ja rakennutti huvilan eli nykyisen päärakennuksen perheensä kesänviettopaikaksi vuonna 1888. Arkkitehti Granholm on tunnettu esimerkiksi Bengtskärin majakasta Hangossa. Hän suunnitteli useita rakennuksia Helsinkiin, Ouluun ja Kuopioon 1800-luvun lopulla.

Vuonna 1926 Helsingin kaupunki osti Mustasaaren ja Hevossaaren ulkoilu- ja virkistyskäyttöön. Saareen perustettiin kansanpuisto, ja päärakennusta vuokrattiin kahvila- ja ravintolakäyttöön. Kieltolain aikaan saaren ravintolassa pidettiin huhujen mukaan salakapakkaa.

Kirkollisen toiminnan alku

Talvella 1930 Pohjoisen suomalaisen seurakunnan nuorisopastori Heimer Virkkunen osui hiihtoretkellään Mustasaareen. Virkkunen innostui välittömästi saaren kauneudesta ja alkoi ideoimaan nuorille suunnattua seurakunnallista kesäkotitoimintaa saareen. Tuloksellisten neuvottelujen myötä vuonna 1931 Helsingin kaupunki vuokrasi Pikku huvilan eli Tyttöjen talon seurakunnalle ja seuraavana vuonna koko saaren.

Saaressa pelattiin 1930-luvulla Suomen ensimmäisiä lentopallo-otteluita, sillä Heimer Virkkunen toi pelin Suomeen vierailtuaan Amerikassa. Silloin peli tunnettiin nimellä kaaripallo. Suomen ensimmäinen lentopallokenttä sijaitsi Mustasaaressa nykyisen grillialueen paikalla. Lentopalloa pelattiin saaressa innokkaasti vuosikymmeniä.

Kuva on saatu lahjoituksena, kuvaaja on tuntematon.
Kuva on otettu 30-luvun lopulla.

Nuoria rippikoululeirillä vuonna 1957. Kuvaaja: Tapani Lehtinen

1930–40 –luvut

1930–40 -luvuilla saaressa vaikutti hyvin voimakkaasti herätyskristillinen henki. Saaressa näkyvästi vaikuttanut pastori Ilmo Launis hakkasi vuonna 1938 Mustasaaren kallioon seuraavaa: "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa." (Raamattu, 1938 käännös, Matteus 24:35.). Tämä Raamatunlause on säilynyt tähän päivään saakka ja löytyy yhä Stidilodjun, valkoisen rakennuksen, edestä kalliolta. Näinä vuosikymmeninä Mustasaaressa kohtasi Suomen kirkon tulevia vaikuttajia, kuten Ilmari Salomies, Martti Simojoki, Eino Sormunen, Erkki Niinivaara, E. W Pakkala, A.W. Kuusisto, P. Virkkunen, Raili Vihonen, Toini Värri ja Irja Kilpeläinen. Ennen sotia saareen kuljettiin säännöllisillä höyrylaivavuoroilla. Höyrylaivat luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliitolle.

Rippikoululeirit muodostuivat saaren tärkeäksi toiminnaksi 1950-luvulle tultaessa. Rippileirejä järjesti muun muassa Töölön seurakunta. Rippileirejä jatkui aina 1970-luvulle saakka. Monelle nuorelle saaresta muodostui tärkeä ja rakas paikka ja he viettivät suuren osan kesästään saaren toimintaan osallistuen.

1970–1990 -luvulla

Seurakuntien ryhdyttyä pitämään rippikoululeirejä omissa kesäkodeissaan myös Mustasaaren luonne muuttui. Mustasaaren toiminnallinen vastuu siirtyi paikallisseurakunnilta vasta perustetulle nuorisotoimistolle.

Uudet tuulet, 60–70 -lukujen aatteet, vaatteet ja musiikki valtasivat saaren. Nuorten aloitteesta alkaneet diskoillat ja yhteiskunnallinen pohdinta olivat aikakaudelle tunnusomaisia. Vuonna 1973 saareen saatiin vihdoin sähköt ja viemäriverkko. Tämä mahdollisti myös talvitoiminnan aloittamisen. Saarta isännöivät vuosina 1968–1977 Markku ja Irma Tapio. Saaressa syntyi saaren työntekijöiden aloitteesta kirkon nykyinen työmuoto Saapas, joka silloin tunnettiin Festaritoiminnan nimellä. Festaritoimintaan koulutettiin saaren nuoria, jotka liikkuivat mm. Keimolan rock-festivaaleilla huolehtimassa päihtyneistä nuorista.

Maan mainiot donitsit, sittemmin korvapuustit, vihreät aatteet ja vastuu heikompiosaisista tulivat tutuiksi Jukka-Pekka ”Ukkis” ja Maija ”Musa” Ojalan isännöintikaudella 1977–1986. Muita tunnusomaisia asioita tälle ajalle olivat kehitysmaakauppa, ekumeeniset viikonloput, Musa Mustis -musiikkitapahtuma, Hyvän mielen tori ja Taize-rukoushetket, jotka jatkuvat edelleen.

Aila Mäkinen ja Pekka Laine-Mäkinen aloittivat työn saaressa vuonna 1987. Pariskunnalla oli vahva näky saaresta kaikkien yhteisenä olohuoneena. Lamavuosien aikana saaressa toimittiin ajalle tyypillisten ongelmien, kuten työttömyyden parissa. Saaressa oli tuolloin muun muassa työttömien keskus. Työtä tehtiin ahkerasti myös päihdekuntoutujien parissa. Vähitellen saaren toiminnan painopiste siirtyi lapsiperheiden suuntaan.

Kuva on 70-luvun alkupuolelta. Kuvaaja Kalevi Hujanen, lähde: Kirkko ja kaupunki -lehden kuva-arkisto

Kuva vuodelta 2016, kuvaaja Pekko Vasantola

Uusi vuosituhat alkaa

Vuonna 2000 Helsingin seurakuntayhtymä osti Mustasaaren Helsingin kaupungilta, jolloin lähes 70-vuotinen vuokraustoiminta päättyi. Saaressa tehtiin mittava remontti ja uudisrakentaminen. Sen myötä Mustasaaresta on entistä enemmän tullut kaikki ikäryhmät tavoittama paikka. Saari palvelee kaikkia kaupunkilaisia ja on suosittu kesäretkikohde. Mustasaaressa vierailee runsaasti ryhmiä lapsiperheistä ikäihmisiin. Saaren päihteettömyys ja helppokulkuisuus takaavat myös lukuisten erityisryhmien pääsyn saareen vaivattomasti.

Toukokuussa saari on avoinna vain ryhmävierailulle. Kesäkuun alussa saari aukeaa kaikille kävijöille. Nykyään erityisesti lapsiperheet kansoittavat saaren kesä-heinäkuussa. Saaren eläimet, kuten lampaat, kanit ja kanat toimivat vetonauloina. Myös uimaranta, leikkikenttä, korvapuustit ja grillipaikka ovat kävijöiden kestosuosikkeja. Lastenteatterit tavoittavat kesäisin runsaasti kävijöitä. Päivittäiset hartaushetket ja sunnuntain messut ovat jatkuneet katkeamattomana perinteenä vuosikymmeniä. Saaren nykyisenä toiminnanjohtajana toimii Leena Miettinen.